Aktinium

89
Ac
Ryhmä
Ei saatavilla
Jakso
7
Lohko
f
Protonia
Electrons
Neutronia
89
89
138
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
89
Atomipaino
[227]
Mass Number
227
Luokka
Aktinoidit
Väri
Hopea
Radioaktiivisuus
Kyllä
From the Greek aktis, aktinos, meaning beam or ray
Kiderakenne
Pintakeskinen kuutiollinen
Historia
André-Louis Debierne, a French chemist, discovered actinium in 1899.

He separated it from pitchblende residues left by Marie and Pierre Curie after they had extracted radium.

Friedrich Oskar Giesel independently discovered actinium in 1902 as a substance being similar to lanthanum.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 32, 18, 9, 2
Orbitaalirakenne
[Rn] 6d1 7s2
Ac
Actinium glows in the dark with a pale blue light
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
10,07 g/cm3
Sulamispiste
1323,15 K | 1050 °C | 1922 °F
Kiehumispiste
3471,15 K | 3198 °C | 5788,4 °F
Sulamislämpö
14 kJ/mol
Höyrystymislämpö
400 kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
0,12 J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
Ei saatavilla
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
Ei saatavilla
Illustration
Kuvalähteet: Images-of-elements
Illustration of actinium
CAS Number
7440-34-8
PubChem CID Number
Ei saatavilla
Atomiominaisuudet
Atomisäde
-
Kovalenttisäde
215 pm
Elektronegatiivisuus
1,1 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
5,17 eV
Moolitilavuus
22,54 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,12 W/cm·K
Hapetusluvut
3
Käyttö
Actinium is used as an active element of radioisotope thermoelectric generators, for example in spacecraft.

The medium half-life of 227Ac makes it very convenient radioactive isotope in modeling the slow vertical mixing of oceanic waters.

225Ac is applied in medicine to produce 213Bi in a reusable generator or can be used alone as an agent for radiation therapy.
Actinium is highly radioactive
Isotooppi
Vakaat isotoopit
-
Epävakaat isotoopit
206Ac, 207Ac, 208Ac, 209Ac, 210Ac, 211Ac, 212Ac, 213Ac, 214Ac, 215Ac, 216Ac, 217Ac, 218Ac, 219Ac, 220Ac, 221Ac, 222Ac, 223Ac, 224Ac, 225Ac, 226Ac, 227Ac, 228Ac, 229Ac, 230Ac, 231Ac, 232Ac, 233Ac, 234Ac, 235Ac, 236Ac