Curium
96
Cm
Ryhmä
Ei saatavilla
Jakso
7
Lohko
f
Protonia
Elektronit
Neutronia
96
96
151
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
96
Atomipaino
[247]
Massaluku
247
Luokka
Aktinoidit
Väri
Hopea
Radioaktiivisuus
Kyllä
Curium on nimetty rouva Curien ja hänen miehensä Pierre Curien mukaan
Kiderakenne
Yksinkertainen kuusikulmainen
Historia
Curium löydettiin Glenn T. Seaborgin, Ralph A. Jamesin ja Albert Ghiorson toimesta vuonna 1944 Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.
Se tuotettiin pommittamalla plutoniumia alfahiukkasilla Manhattan-projektin aikana.
Curiummetalli tuotettiin vasta vuonna 1951 pelkistämällä curiumfluoridia bariumilla.
Se tuotettiin pommittamalla plutoniumia alfahiukkasilla Manhattan-projektin aikana.
Curiummetalli tuotettiin vasta vuonna 1951 pelkistämällä curiumfluoridia bariumilla.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 32, 25, 9, 2
Orbitaalirakenne
[Rn] 5f7 6d1 7s2
Curium kerääntyy luihin, keuhkoihin ja maksaan, missä se edistää syövän kehittymistä
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
13,51 g/cm3
Sulamispiste
1613,15 K | 1340 °C | 2444 °F
Kiehumispiste
3383,15 K | 3110 °C | 5630 °F
Sulamislämpö
Ei saatavilla kJ/mol
Höyrystymislämpö
Ei saatavilla kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
- J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
Ei saatavilla
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
Ei saatavilla
CAS-numero
7440-51-9
PubChem CID-numero
Ei saatavilla
Atomiominaisuudet
Atomisäde
174 pm
Kovalenttisäde
169 pm
Elektronegatiivisuus
1,3 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
5,9915 eV
Moolitilavuus
18,28 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,1 W/cm·K
Hapetusluvut
3, 4
Käyttö
Curium kerääntyy luihin, keuhkoihin ja maksaan, missä se edistää syövän kehittymistä
Curium on haitallista radioaktiivisuutensa vuoksi
Isotooppi
Vakaat isotoopit
-Epävakaat isotoopit
233Cm, 234Cm, 235Cm, 236Cm, 237Cm, 238Cm, 239Cm, 240Cm, 241Cm, 242Cm, 243Cm, 244Cm, 245Cm, 246Cm, 247Cm, 248Cm, 249Cm, 250Cm, 251Cm, 252Cm