Osmium

76
Os
Ryhmä
8
Jakso
6
Lohko
d
Protonia
Elektronit
Neutronia
76
76
114
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
76
Atomipaino
190,23
Massaluku
190
Luokka
Siirtymäalkuaineet
Väri
Liuskeenharmaa
Radioaktiivisuus
Ei
Kreikan sanasta osme, haju
Kiderakenne
Yksinkertainen kuusikulmainen
Historia
Osmium löydettiin vuonna 1803 englantilaisen kemisti Smithson Tennantin toimesta Lontoossa.

Platinaa tutkineet kemistit liuottivat sen aqua regiaan liukoisten suolojen luomiseksi ja havaitsivat pienen määrän tummaa, liukenematonta jäännöstä.

Smithson Tennant analysoi liukenemattoman jäännöksen ja päätteli, että se sisälsi uuden metallin.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 32, 14, 2
Orbitaalirakenne
[Xe] 4f14 5d6 6s2
Os
Osmium on vähiten runsas stabiili alkuaine Maan kuoressa
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
22,61 g/cm3
Sulamispiste
3306,15 K | 3033 °C | 5491,4 °F
Kiehumispiste
5285,15 K | 5012 °C | 9053,6 °F
Sulamislämpö
31 kJ/mol
Höyrystymislämpö
630 kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
0,13 J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
1,8×10-7%
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
3×10-7%
Osmiumkiteet,
Kuvalähteet: Wikimedia Commons (Alchemist-hp)
Osmiumkiteet, tuotettu kemiallisella kuljetusreaktiolla kloorikaasun avulla
CAS-numero
7440-04-2
PubChem CID-numero
23937
Atomiominaisuudet
Atomisäde
135 pm
Kovalenttisäde
144 pm
Elektronegatiivisuus
2,2 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
8,4382 eV
Moolitilavuus
8,49 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,876 W/cm·K
Hapetusluvut
-2, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8
Käyttö
Osmium on vähiten runsas stabiili alkuaine Maan kuoressa
Jo pienetkin pitoisuudet ilmassa voivat aiheuttaa keuhkotukkoisuutta, ihovaurioita tai silmävaurioita
Isotooppi
Vakaat isotoopit
184Os, 187Os, 188Os, 189Os, 190Os, 192Os
Epävakaat isotoopit
161Os, 162Os, 163Os, 164Os, 165Os, 166Os, 167Os, 168Os, 169Os, 170Os, 171Os, 172Os, 173Os, 174Os, 175Os, 176Os, 177Os, 178Os, 179Os, 180Os, 181Os, 182Os, 183Os, 185Os, 186Os, 191Os, 193Os, 194Os, 195Os, 196Os