Erbium
68
Er
Ryhmä
Ei saatavilla
Jakso
6
Lohko
f
Protonia
Elektronit
Neutronia
68
68
99
Yleiset ominaisuudet
Järjestysluku
68
Atomipaino
167,259
Massaluku
167
Luokka
Lantanoidit
Väri
Hopea
Radioaktiivisuus
Ei
Erbium nimettiin ruotsalaisen Ytterbyn kaupungin mukaan
Kiderakenne
Yksinkertainen kuusikulmainen
Historia
Erbium löydettiin vuonna 1843 ruotsalaisen kemisti Carl Gustaf Mosanderin toimesta, joka havaitsi sen epäpuhtautena yttriumoksidissa.
Ammoniumhydroksidin avulla hän saosti yttriumoksidista eri emäksisyyksiä omaavia fraktioita.
Näissä fraktioissa hän huomasi, että vaaleanpunaisen värin sisältävä fraktio oli erbium.
Ammoniumhydroksidin avulla hän saosti yttriumoksidista eri emäksisyyksiä omaavia fraktioita.
Näissä fraktioissa hän huomasi, että vaaleanpunaisen värin sisältävä fraktio oli erbium.
Elektroneja elektronikuorilla
2, 8, 18, 30, 8, 2
Orbitaalirakenne
[Xe] 4f12 6s2
Korkein erbium-pitoisuus ihmisissä on luissa
Fyysiset ominaisuudet
Olomuoto
Kiinteä
Tiheys
9,066 g/cm3
Sulamispiste
1802,15 K | 1529 °C | 2784,2 °F
Kiehumispiste
3141,15 K | 2868 °C | 5194,4 °F
Sulamislämpö
19,9 kJ/mol
Höyrystymislämpö
285 kJ/mol
Ominaislämpökapasiteetti
0,168 J/g·K
Esiintyvyys maankuoressa
0,0003%
Esiintyvyys maailmankaikkeudessa
2×10-7%
CAS-numero
7440-52-0
PubChem CID-numero
23980
Atomiominaisuudet
Atomisäde
176 pm
Kovalenttisäde
189 pm
Elektronegatiivisuus
1,24 (Paulingin asteikko)
Ionisoitumispotentiaali
6,1077 eV
Moolitilavuus
18,4 cm3/mol
Lämmönjohtavuus
0,143 W/cm·K
Hapetusluvut
3
Käyttö
Korkein erbium-pitoisuus ihmisissä on luissa
Erbiumia pidetään kohtalaisesti myrkyllisenä
Isotooppi
Vakaat isotoopit
162Er, 164Er, 166Er, 167Er, 168Er, 170ErEpävakaat isotoopit
143Er, 144Er, 145Er, 146Er, 147Er, 148Er, 149Er, 150Er, 151Er, 152Er, 153Er, 154Er, 155Er, 156Er, 157Er, 158Er, 159Er, 160Er, 161Er, 163Er, 165Er, 169Er, 171Er, 172Er, 173Er, 174Er, 175Er, 176Er, 177Er