Seaborgium

106

Ryhmä

Jakso

Lohko

Protonia

Elektronit

Neutronia

106

156

Yleiset ominaisuudet

Järjestysluku

106

Atomipaino

[269]

Massaluku

262

Luokka

Siirtymäalkuaineet

Väri

Ei saatavilla

Radioaktiivisuus

Kyllä

Nimetty Glenn Seaborgin mukaan, amerikkalaisen ydinkemistin ja Nobel-palkitun

Kiderakenne

Ei saatavilla

Historia

Dubna-n Joint Institute for Nuclear Researchissä, Neuvostoliitossa työskentelevät tiedemiehet raportoivat alkuaineen 106 löytämisestä kesäkuussa 1974.

Synteesi raportoitiin myös syyskuussa 1974 Lawrence Berkeley Laboratoryssa Lawrence Berkeleyn ja Livermoren laboratorioiden työntekijöiden toimesta, Albert Ghiorson ja E. Kenneth Huletin johdolla.

Se tuotettiin californium-249:n törmäyksillä happiatomeilla.

Elektroneja elektronikuorilla

2, 8, 18, 32, 32, 12, 2

Orbitaalirakenne

[Rn] 5f¹⁴ 6d⁴ 7s²

Seaborgiumin 12 tunnettua isotooppia on olemassa

Fyysiset ominaisuudet

Olomuoto

Kiinteä

Tiheys

35 g/cm³

Sulamispiste

Kiehumispiste

Sulamislämpö

Ei saatavilla kJ/mol

Höyrystymislämpö

Ei saatavilla kJ/mol

Ominaislämpökapasiteetti

- J/g·K

Esiintyvyys maankuoressa

Ei saatavilla

Esiintyvyys maailmankaikkeudessa

Ei saatavilla

Kuvalähteet: Wikimedia Commons (Atomic Energy Commission)

Alkuaine on nimetty Glenn T. Seaborgin mukaan, joka oli atomipionieri ja atomienergiaviraston komissaari

CAS-numero

54038-81-2

PubChem CID-numero

Ei saatavilla

Atomiominaisuudet

Atomisäde

Kovalenttisäde

143 pm

Elektronegatiivisuus

Ionisoitumispotentiaali

Moolitilavuus

Lämmönjohtavuus

Hapetusluvut

Käyttö

Seaborgiumin 12 tunnettua isotooppia on olemassa

Seaborgium on haitallista radioaktiivisuutensa vuoksi

Isotooppi

Vakaat isotoopit

Epävakaat isotoopit

²⁵⁸Sg, ²⁵⁹Sg, ²⁶⁰Sg, ²⁶¹Sg, ²⁶²Sg, ²⁶³Sg, ²⁶⁴Sg, ²⁶⁵Sg, ²⁶⁶Sg, ²⁶⁷Sg, ²⁶⁸Sg, ²⁶⁹Sg, ²⁷⁰Sg, ²⁷¹Sg, ²⁷²Sg, ²⁷³Sg

Aiheesta muualla

Wikipedia

Encyclopaedia Britannica Wolfram Alpha Chemicool RSC Visual Elements WebElements

DubniumSgBohrium